asdfghjkl

Aloimpa vaan oikeesti miettimään niitä aikoja jollon mun sosiaalinen elämä kukoisti ja kavereita oli vaikka muille jakaa. Nykyään vietän päivät yksin himassa koneella ollen.

Mikä muuttu? Muutuinko minä? Muuttuko muut?

Tiedostan kyl että oon itte muuttunu aika helvetisti tässä parin viime vuoden aikana... mutten vieläkään hahmota miten oon muuttunu. Luonteeltaniko? Ulkonäöllisesti ainakin mut ei sen nyt pitäis vaikuttaa kaverisuhteisiin.
Pari vuotta sitte sain kuulla aika paljon siitä, että sanon mielipiteeni ihmisistä aika suoraan ja koitin vähentää sitä... Ja nyt ku en enää hirveesti sellasta tee ni tuntuu siltä ku kaikki kaverit ois vaa hävinny ku tuhka tuuleen?
Tai sitten se oon vaan minä. Kyllä mä saan 'kutsuja' puolitutuilta jos tahtoisin nähdä niitä keskustassa... Mut oon nykyään vaan niin saatanan ujo. En pysty puhumaan puolitutuille ihmisille luontevasti ja ahdistun vaan ennenpitkää.
Ehkä mä oon se joka on karkottanu kaikki ympäriltään- En tiedä.

Tajusinpa vaan että kohta ku Julia lähtee Japaniin ni jään oikeesti ihan yksin tänne jee!!1
Kaikki seurustelee tms. tai sit niil ei vaan oo aikaa mulle (tai sillonkun niillä ois aikaa niin mua ei huvita tai oon väsyny), tai sitte vaan haastan niiden ihmisten kanssa kaikesta riitaa ja puran niihin omaa huonoa oloani.

ASD kamala romaani ja itsesäälissä pyöriskely ::::D

Ei mulla muuta kun vaan että kadehdin sosiaalisia ihmisiä.
Kadehdin niin paljon.